Kuinka moni meistä onkaan pyrkinyt välttelemään tekemistä tavalla tai toisella, kun on pitänyt lähteä lenkille, siivota vessa, aloittaa tärkeä projekti tai vaikka elämäntapamuutos. Tätä välttelyn ja viivyttelyn ongelmaa olen miettinyt myös työni puolesta. Miksi esimerkiksi viivyttelemme itsestämme huolehtimista niin kovin pitkään?
Jos pyrimme vastaamaan kysymykseen miksi emme tee jotain, vaikka meidän pitäisi, jää jäljelle todennäköisesti ainakin kaksi syytä: välttelemme asioita, koska ne tuntuvat ikäville tai saamme enemmän nautintoa/turvallisuuden tunnetta jostain muusta tekemisestä. Vastakkain joutuvat siis ikävät tehtävät ja mukavat asiat.
Vaatimukset
Ikävien tehtävien tekemiseen tarvitsemme aivoilta hiukan joustavuutta, päätöksentekokykyä sekä tahdonvoimaa välttääksemme muut houkutukset. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää tasapainoilla eri vaihtoehtojen välillä, suodattaa turhat (mukavammat) tehtävää häiritsevät ärsykkeet pois, yhdistää mennyt ja nykyinen tieto sekä kaiken lisäksi kuvitella miten nykyinen tekeminen vaikuttaa tulevaisuuteen. Näitä vaatimuksia kutsutaan kognitiiviseksi kontrolliksi. Mikäli kontrolloitavaa on liiaksi tai aivojen mentaalinen joustavuus on heikentynyt (esim. stressin takia) voi se johtaa impulsiivisempaan käytökseen sekä sen sivutuotteeseen viivyttelyyn. Näin voi käydä, jos esimerkiksi yrität muuttaa elämässäsi liian monta asiaa yhdellä kertaa.
Nopeat aivot ja nautinto
Miten ikävyys sitten vaikuttaa siihen mitä teemme? Mikäli koemme jonkin asian ikäväksi vaistonvarainen syvällä aivoissa sijaitseva ainakin 200 000 000 vuotta vanha limbinen alue reagoi nopeasti ohjaten toimintaamme pois ikävistä asioista kohti nautittavampia (parsakaali vs. vohveli). Tämän aivo-alueen toimintoihin liittyvät mm. emootiot, halut, huolenpito, stressi, vaaran välttäminen ja ennen kaikkea elossa pysyminen. Limbinen aivo-alue on kiinnostunut lähinnä tästä hetkestä, ei siitä mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Ja tämä käy järkeen evolutionääriseltäkin kannalta. Aikoinaan oli parempi keskittyä tämän hetken nautintoon tai eloonjäämisen (esim. ruoka ja seksi), koska huomisesta ei ollut mitään takeita.
HITAAT AIVOT SEKÄ NAUTINTO
"Vastavoimana" limbisen alueen vaistonvaraisuudelle ja impulsiivisyydelle toimii silmien yläpuolella sijaitseva ja limbistä järjestelmää myöhemmin kehittynyt ”järkevä” etuaivolohko. Tälle aivoalueelle tyypillisiä toimintoja ovat mm. rationaalisuus, tulevaisuuden suunnittelu, päätöksenteko, emootioiden ja ajatusten ohjaaminen sekä mielihalujen välttäminen. Eli kaikki mitä tarvitsemme tehtävien jämptiin suorittamiseen. Ehkä nämä vaatimukset ovat tulleet oleelliseksi vasta myöhemmin evoluution aikana, kun meille on tullut tarpeelliseksi suunnitella asioita pidemmälle tulevaisuuteen.
Esimerkkinä ylläolevien aivoalueiden toiminnasta voidaan käyttää seuraavaa: olet kävelemässä polulla hämärässä aarniometsässä ja yht'äkkiä eteesi hyppää susi ja ennen kuin ehdit edes ajatella, olet refleksinomaisesti ottanut askeleen taaksepäin (limbinen alue). Hetken aikaa tilannetta prosessoituasi (etuaivolohko) huomaat, että kyseessä onkin koira omistajansa kanssa kävelyllä ja rentoudut.
Viive tekemisessä
Eli, kun kohtaamme jotain epämiellyttävää, reagoi nopea limbinen järjestelmämme nopeasti, kun taas hitaampi etuaivolohkomme puntaroi tilannetta ja vertailee kaikkia vaihtoehtoja hiukan pidemmälle. Tämä limbisen järjestelmän toiminta voi saada meidät helpommin tekemään asioita, jotka tuntuvat vähiten ahdistavilta tai uhkaavilta. Näin jatkuu niin pitkään, ennen kuin etuaivolohkosi kertoo sinulle, että nyt on edullisempaa hoitaa ikävä homma pois alta kuin pelata pleikkaria tai imutella olutta sohvalla. Voimme myös päästä kiinni ikäviin asioihin kunhan etuaivolohkon puntaroinnin avulla tajuamme, ettei tilanteessa ole mitään uhkaavaa tai epämiellyttävää. Mutta mitä jos etuaivolohkomme ei kykene puntaroimaan?
Liiallisen rasituksen alaisena, etuaivolohkomme kyky toimia heikkenee. Syitä tähän voivat olla mm:
- Työn rasittavuus
- Perhepaineet
- Ulkopuolisuuden tunne
- Liian monet harrastukset
- Univaje
- Liian alhainen energiansaanti
- Pelko ja huoli
Tällaisessa tilanteessa limbinen järjestelmä ottaa enemmän valtaa ja jäätelö tai sohva tuntuu paremmalle vaihtoehdolle kuin lenkki. Tämä ei tietenkään aina ole huonompi vaihtoehto.
Onko meillä mitään mahdollisuuksia?
Olemmeko täysin limbisen alueen vietävänä ja aina tuomitut viivyttelemään asioita kun ne eivät tunnu mukaville? Vaikka tutkimukset osoittavat, että iso osa meistä joskus viivyttelee ei se tarkoita sitä, että meidät olisi aina tuomittu ikuiseen viivyttelyyn.
- Vähennä. Stressi altistaa viivyttelylle, koska se vähentää etuaivolohkon aktivaatiota - näin lisäten vaistonvaraisen limbisen alueen ylivaltaa. Vähennä siis stressiä jos haluat välttää ylimääräistä viivyttelyä.
- Lisää/palauta. Voit myös tehostaa etuaivolohkosi toimintaa. Tässä sinua auttavat meditaatio, tietoisuusharjoitteet tai vaikka laadukkaan unen takaaminen. Oma suosikkini ja monella tapaa muutenkin tärkeä vaihtoehto aivojen toiminnan tasapainottamisessa ja terveyden edistämisessä on ehdottomasti professori Daniel Siegelin ehdottama tapa - vaali ja hakeudu rakastaviin ja turvallisiin sosiaalisiin suhteisiin.
Onko mahdollista tai edes tarpeellista kokonaan välttää viivyttelyä? Mielestäni ei. Viivyttely ja asioiden puntarointi antaa meille aikaa tehdä ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Esimerkiksi liian rasittuneina, aiotun rankan treenin sijaan saatat jäädä mieluummin sohvalle lepäämään - mikä tässä tilanteessa onkin parasta. Kaikki viivyttely ja puntarointi ei siis ole pahasta :) .
Liiku, Syö, Hymyile, Lepää - Toista!
- Kristian
Mikäli pidit tekstistä, olisi minulle tärkeää, jos voisit tykätä kirjoituksesta. Kiitos! © Kristian Ekström