Mikäli olet kärsinyt pitkäaikaisesta kivusta, olet ehkä miettinyt seuraavaa. Miksi kipu vaihtaa paikkaa, tuntuu epämääräiseltä tai tulee päälle ihan oudoissa tilanteissa, vaikka et ole tehnyt mitään fyysistä? Tätä ovat miettineet myös monet asiakkaanikin. Krooninen kipu on hankala seuralainen ja siitä eroon pääseminen tai sen vähentäminen vaatii usein kestävyyttä ja rohkeutta.
Kestävyyttä se vaatii, että jaksat jatkaa eteenpäin. Rohkeutta se vaatii, jotta uskallat katsoa omaa tilaasi toiselta kantilta ja päästää irti ajatuksesta, että paikallinen vamma olisi ainoa vaihtoehto kivun jatkumiselle. Uskallusta se vaatii myös oma-aloitteisuuden suhteen.
Teksti pohjautuu paljolti kiputukija Lorimer Moseleyn Training the brain for chronic pain ja Understand and Explain pain -seminaareihin.
"Kun sinussa ei ole mitään vikaa". Mikäli kuvantamistutkimuksissa ei löydy mitään fyysistä ongelmaa, potilas saattaa joskus kuulla kommentin: ”Ei sinussa ole mitään vikaa.” Tämä voi johtaa hämmennykseen. On hankala ymmärtää, että on kipua, mutta ei mukamas mitään vikaa.
On kaksi keskeistä asiaa, jotka haluaisin kaikkien ymmärtävän. Näitä kahta asiaa tukevat tutkimukset sekä oma työkokemukseni vuosien varrelta. Ensimmäinen on se, että aitoa kivuntunnetta voi olla, vaikkei tähystyksessä, röngten- tai magneettikuvissa löytynytkään mitään. Toinen on se, että vaikka kuvista löytyisi melkein mitä tahansa, ei se vielä tarkoita sitä, että kivun pitäisi johtua näistä löydöksistä tai, että kipua pitäisi tuntua laisinkaan. Esimerkiksi suuri osa ihmisistä, joilla on välilevypullistuma, nivelkulumaa tai olkapään kiertäjäkalvon repeämää ei kärsi kivusta ollenkaan. Aivo päättää kipukokemuksen tarpeesta sen hetkisten vartalon viestien, aikaisempien kokemusten, emootioiden sekä tämän hetken tilanteen pohjalta tarvitaanko kipua vai ei. Kipu ei siis välttämättä ole riippuvainen kudosvaurion määrästä tai sen puuttumisesta!
"Aivot ovat mustasukkaisia ongelma-alueesta"
Mustasukkaiset aivot. Vaikka kudosvamma olisi jo parantunut, on aivoissa voinut tapahtua muutos, joka edelleen aiheuttaa kipukokemuksen. Ehkä voitaisiin sanoa, että aivot ovat tulleet mustasukkaiseksi ongelma-alueesta. Ne yrittävät suojella sitä, vaikka tarvetta ei enää olisikaan.
Näin voi käydä, kun aivot alkavat vahvistamaan liiaksi vartalosta selkärankaan hermojen kautta saapuvaa varoitusviestiä mahdollisesta kudosongelmasta. Tämä vahvistus toimii kuin volyyminappula radiossa. Aivot voivat kääntävät tätä kivun volyyminappulaa, joko kovemmalle tai pienemmälle. Kroonisissa kiputilanteissa tämä nappula on saattanut "jumittua" korkeammalle volyymitasolle.
Mikäli aivot nostavat liiaksi volyymia ja kärsit kroonisesta kivusta, voit herkistyä myös muille aistimuksille kuten valolle, lämpötilalle tai äänille.
“VOIT HERKISTYÄ MYÖS MUILLE AISTIMUKSILLE KUTEN VALOLLE, LÄMPÖTILALLE TAI ÄÄNILLE.”
Kipu tulee ja menee miten sattuu. Tähän syitä voi olla monia aina liian vähäisestä unesta, liikkumattomuudesta, liiasta tekemisestä, tulehduksellisuudesta tai stressistä aina suoliston ongelmiin saakka. Yksi syy kivun vaihtelulle voi myös olla se, kuinka herkästi kipukokemukseen osallistuvat hermosolut aivoissamme aktivoituvat.
Aivon hermosolut aktivoituvat tietyllä kokoonpanolla jonkin tietyn kokemuksen aikana. Kokemus voi olla vaikka tunne vaarallisuudesta, pullantuoksusta tai niskakivusta. Eri kokemuksilla on siis erilainen aktivoituvien hermosolujen kokoonpano. Mikäli kipukokemuksen luomiseen osallistuvan kokoonpanon solut herkistyvät, voimme kokea kipua herkemmin kuin meidän pitäisi. Herkistymistä voi tapahtua, jos kipukokemuksen ärsyke toistuu usein tai jatkuu liian pitkään. Kun herkistyminen on tapahtunut, voi kipu syntyä pienestäkin asiasta, jopa kivuliaan liikkeen ajattelemisesta tai kipuun liittyvistä muistoista ja emootioista.
Kipu syntyy yleensä ennen kudosvauriota (vihreä ja sininen "kudosvauriosuoja-alue") - onhan sen tarkoitus suojella sinua. Kroonisessa kivussa suoja-alue laajenee (sininen), joten kipu tulee aikaisemmin kuin kuin normaalitilassa.
Kipu seikkailee. Mikäli kipukokemukseen osallistuvan kokoonpanon vieressä olevat solut alkavat aktivoitumaan, vaikkei niiden pitäisi (intracortical inhibition ongelma), saattaa kivusta tulla epämääräistä ja seikkailevaa. Jos kipusi vaihtaa paikkaa, ei kyseessä välttämättä ole uusi ongelma uudella alueella, vaan aivojen tarkkuusongelma kipualueen kohdentamisessa. Kohdentamisongelma saattaa johtua myös kroonisen kivun yhteydessä paikallisesti huonontuvasta vartalonliike- ja vartalonkuvakokemuksesta. Aivoissa oleva "vartalonkartta" menee tavallaan sotkuiseksi. Tämä on hiukan sama asia kuin olisit matkalla Espooseen, mutta sotkuisan kartan takia eksytkin Helsinkiin. Samasta syystä myös kipu voi "eksyä" muualle.
Vartalokuvan tarkkuuden heikentyminen ja krooninen kipu voivat johtaa häiriöihin vartalon liikkeissä, tuntoaistimuksissa sekä kipualueen hahmottamisessa. Tästä syystä esimerkiksi alaselkäkipuisille voi olla vaikea hahmottaa keskivartaloa tai sen liikkeitä.
Katso David Butlerin video kehonkuvan tarkkuusongelmasta tästä.
Kipukokemukseen vaikuttavien asioiden listan löydät täältä.
Mitä pitäisi tehdä?
Koska jokainen meistä on yksilö ja kärsityn kivun takana ovat myös yksilölliset ongelmat, pystyn antamaan vain muutaman yleisen neuvon. Koska kivulle voi olla monta eri syytä, konsultoi kivusta terveydenhuollon ammattilaista, mutta ota mahdollisuuksien mukaan tilanteen eteenpäinviemisestä vastuu itsellesi.
Vältä:
- Pelottelua ja tilanteen katastrofointia. Tämä kohta koskee myös meitä kivun hoitajia. Kivun hoitoa haittaa fyysisillä muutoksilla, kuten nivelkulumilla tai kudosmuutoksilla pelottelu. Kärsiessäsi kivusta eivät sinua myöskään auta ajatukset: "Koska minulla on kipua selässä, on siellä pakko olla jotain vikaa" tai "En uskalla tehdä mitään, koska olen kipeä. Jään kotiin" Muista: kuluma tai jokin muu kudosmuutos kuten välilevytyrä ei ole välttämättä synonyymi kivulle!
- ”Ei kipua, ei edistystä” mentaliteettia. Jatkuva kiputilan ärsyyntyminen esim. liiallisen, stressin, istumisen, urheilun tai harjoitteiden (esim. venyttelyn) takia herkistää hermostoa entisestään krooniselle kivulle.
- Paikalleen jäämistä. Lisää kevyttä fyysistä aktiivisuutta/liikuntaa kivun puitteissa. Nosta "tehoja" asteittain. Tämä vaatii aikaa ja pitkää pinnaa. Asteittaisuus koskee myös työaikaa. Mikäli pystyt työskentelemään kivutta esimerkiksi neljä tuntia, ei se välttämättä tarkoita, että voisit hypätä suoraan kahdeksan tunnin työpäivään ilman kipuja - tarkkaile tilannetta. Fyysinen aktiivisuus on tutkitustikin yksi parhaimmista kivuntappajista!
- Negatiivisia ajatuksia. Negatiiviset ajatukset ja emootiot voivat myös aktivoida kivunkokemukseen liittyviä emootioita. Mikäli ajatukset liittyvät itse kipuongelmaan, voivat ne laukaista kipukokemuksen tai herkistää sille.
- Kipureaktion ärsyyntymistä. Kun liikut tai teet päivittäisiä askareita, vältä toistuvaa kivun pahentumista. Jos ärsyyntyminen kuitenkin jostain syystä joskus tapahtuu, älä huolestu. Aivojen perimmäinen tarkoitus on kivun avulla vain suojella sinua uhkalta.
Lisää
- Unta. Uni on yksi isoimmista (ja toisilla helpoimmista) tavoista vaikuttaa kiputiloihin. Univaje herkistää kivulle ja voi jopa estää joidenkin kipulääkkeiden ja hoidon tehoa! Lisää siis unta mikäli kärsit univajeesta. Hyvä tavoite voisi olla vaikka 8-10 tuntia unta yössä.
- Turvallisuuden tunnetta. Oli sitten kyse sosiaalisista suhteista, työpaikasta, stressistä, kipuun liittyvistä liikkeistä tai ajatuksista, pyri välttämään turvattomuuden tunnetta sekä pelkotiloja. Mikäli kyse on kivusta ja liikkumisesta tee liikuntaa niin, että se tuntuu sinusta turvalliselle, mutta lisää liikuntaa pikkuhiljaa. Muista, että vaikka sinuun sattuisi hiukan ei se tarkoita, että kudoksissa olisi jotain vialla tai, että olisit vaarassa.
- Hyvää seuraa. Pyri pois negatiivisesta ilmapiiristä sinua aidosti eteenpäin kannustavaan seuraan.
- Etsi oma raja kivun ärsyyntymiselle. Mikäli sinulla tulee kiputilan ärsyyntyminen, mieti mistä se johtuu. Oliko syynä esimerkiksi liian pitkä istuminen? Mikäli näin oli, vähennä istumiseen käyttämääsi aikaa niin paljon, ettei uutta ärsyyntymistä tapahdu. Tämän jälkeen lisää istumiseen käytettävää aikaa päivittäin. Joskus lisättävä aika voi olla niinkin lyhyt kuin 30 sekuntia/päivä.
- Terveyttä. Mikäli sinulla on huono ruokavalio, liiallista alkoholin käyttöä tai esimerkiksi tupakointia, pyri näistä pikkuhiljaa eroon, koska myös ne herkistävät kivulle.
- Vartalon ja mielen toimintaa. Jotta kehosi toimisi hyvin, käytä aikaa sen huoltoon. Tarvittaessa pyydä rohkeasti moniammattillista apua. Fyysisellä hoidolla, omilla harjotteilla, elitapaohjeistuksella, lääkkeillä, sosiaalisella tuella sekä terapialla on kaikilla oma paikkansa kivunhoidossa.
Lopuksi ajatus. Ehkä kipua ja kipukäyttäyttymistä ei ole pelkästään tarkoittu vain ilmoittamaan meille mahdollisesta kudosvauriosta. Voisiko kivulla olla toisinaan myös muita tarkoituksia, kuten hakea huomiota tai empatiaa muilta yhteisön jäseniltä tilanteissa joissa ei yksin pärjää? 1
Toivottavasti tämä teksti auttoi sinua ymmärtämään kipua hiukan paremmin - edes pienen askeleen verran.
Liiku, Syö, Seurustele, Hymyile, Lepää - Toista!
-Kristian
Mikäli pidit kirjoituksesta, olisi minulle tärkeää, jos voisit tykätä kirjoituksesta. Kiitos! © Kristian Ekström.